9.10.2017

Quo vadis, suomalainen sivistys?

Blogikirjoitus 9.10.2017

Olli-Pekka HeinonenSivistys on vanhanaikaisesta kaiustaan huolimatta käytännönläheistä ja hyödynnettävyyteen tähtäävää toimintaa. Virallisen määritelmän mukaan sivistys tarkoittaa kasvatuksen tietä omaksuttua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä. Sivistys pohjautuu koululaitoksen avulla saatuun oppiin, tietoon ja taitoon. Tätä kutsutaan usein opilliseksi sivistykseksi.

Syvempi niin sanottu sydämen sivistys tarkoittaa kuitenkin paljon laajempaa ihmisen henkistä, sisäistä kehittyneisyyttä ja kypsyyttä. Sivistys ei ole vain tietojen ja taitojen oppimista, vaan se on ennen kaikkea kykyä ja halua soveltaa näitä yhteisönsä parhaaksi. Esimerkiksi kulttuuriselle sivistykselle on erityinen tilaus tämän päivän Suomessa, joka on kulttuurisesti moninainen.

Suomen koululaitos on edelleen yksi maailman parhaista. Meillä opillinen sivistys on kaikkien ulottuvilla. Myös jatkossa on huolehdittava siitä, että opillisen sivistyksen mahdollisuudet säilyvät tasa-arvoisina asuinpaikasta, kielestä ja esimerkiksi vanhempien koulutustaustasta riippumatta. Oppimistulosten väliset erot ovat kuitenkin viime vuosina kasvaneet.

Opillisen sivistyksen rinnalla ihmisen henkinen kypsyys on tänä päivänä isommassa roolissa kuin koskaan aiemmin. Sähköisten välineiden ansiosta ajantasainen tieto on kaikkien ulottuvilla, joten yksittäisen tiedon omaksuminen ei ole enää yhtä tärkeää. Sen sijaan merkittävämpään rooliin on noussut taito käsitellä, arvioida ja soveltaa olemassa olevaa tietoa. Uutta tietoa syntyy kiihtyvällä vauhdilla, ja usein monimutkaisiin asioihin ei olekaan olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Koska uusi tieto tuotetaan verkostoissa, tarvitaan yhä monipuolisempia yhdessä tekemiseen ja vuorovaikutukseen liittyviä taitoja.

Sydämen sivistykseen kuuluu muun muassa taito kohdata eri mieltä olevia ihmisiä ja toimia yhdessä kaikkien kanssa. Totuudenjälkeisenä aikana mielipiteet kärjistyvät ja liittoudumme herkästi samanmielisten kuplaan. Samalla menetämme mahdollisuuden oivaltaa uutta ja ymmärtää maailmaa. On opeteltava uudestaan ajattelun, kohtaamisen ja ymmärryksen muodostamisen tapoja sekä yhdessä pohtimisen taitoa. Sivistykseen kuuluu myös avoin mieli, uteliaisuus, kulttuurienvälinen ymmärrys sekä halu ja taito ymmärtää toista ja asettua toisen asemaan.

Sivistys ei ole tila vaan prosessi. Voimme omaksua joka päivä uutta. Vanhan tarinan mukaan intiaanipäällikkö kertoi nuorelle kollegalleen, että hänen sisällään asuu kaksi koiraa. Toinen koira käyttäytyy aina ystävällisesti ja rakentavasti, toinen on aina tuhoamassa ja raatelemassa. Nuori kollega kysyi, kumpi koira on voitolla. Se, jota ruokin, hänelle vastattiin. Ihmisellä on siis joka hetki mahdollisuus valita, mitä puolia hän itsessään kehittää, sivistynyttä vai raatelevaa.

Olli-Pekka Heinonen
Opetushallituksen pääjohtaja

Sivistysakatemia on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen lanseeraama korkean profiilin koulutuskokonaisuus, johon kutsutaan osallistujiksi tarkoin valikoitu joukko yhteiskunnallisia vaikuttajia ja päättäjiä. Tavoitteena on päivittää sivistyksestä käytävää keskustelua, lisätä koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen arvostusta sekä löytää ratkaisuja Suomen sivistystason ylläpitämiseen ja vahvistamiseen. Ensimmäistä kertaa Sivistysakatemia järjestetään Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2017. Lue lisää: Sivistysakatemia.fi

Olli-Pekka HeinonenPäättäjäille ja vaikuttajille suunnattu Sivistysakatemia järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Lokakuun lopussa alkavan kurssin alkusoitoksi Olli-Pekka Heinonen pohtii suomalaista sivistystä. Mitä eroa on opillisella sivistyksellä ja sydämen sivistyksellä?

Kommentit (5)

10.10.2017 05:56  Ritva Jakku-Sihvonen  
Onnea sivistyksestä käytäviin keskusteluihin. Toivottavasti saamme julkisuuteen tietoja Sivistysakatemia käymien keskustelujen sisällöistä.
10.10.2017 12:09  Raija Meriläinen  
Viisaita sanoja. Sivistys muuttuu ajassa, jolloin sivistykseen sisältyy uusia osaamisalueita.
11.10.2017 17:33  Esa Tikkala  

Kokoomuspoliitikosta johtajaksi nostetun lausumaksi asiallisia näkemyksiä joiden toivoisi läpikäyvän koko koulutuskentän.

Tuo puhe "totuudenjälkeisestä ajasta" on kuitenkin jatkuvasti toistettu fraasi, joka tuo mieleen sen, että joskus olisi muka ollut joku totuuteen perustuva aika.

Manipulaatio ja propaganda ovat kuuluneet kautta historian vallanpitäjien toimintaan.

Esa Tikkala
musiikinopettaja Rovaniemeltä
12.10.2017 11:26  Sami Kivelä  
On merkittävää, että suomalaisen koulutuksen ja osaamisen perustana halutaan nähdä juuri sivistys. Vaikka ympärillämme olevan tiedon määrä jatkaa eksponentiaalista kasvuaan, ihmisenä olemisen perusasiat pysyvät samoina. Elämänkaaren eri vaiheissa kysymme yhä: keitä me olemme, mitä haluamme ja miksi?

Professori Yuval Noah Harari maalaa haastavia tulevaisuudenkuvia teoksessaan Homo Deus – Huomisen lyhyt historia. Hän kirjoittaa dataismista, uudesta algoritmien maailmanuskonnosta, joka ylittää humanismin ihanteet samalla tavoin kuin humanismi kukisti aiemmin vallalla olleet selitysmallit.

Algoritmien maailmassa korkein hyvä on tiedon vapaa ja tehokas siirtyminen. Jo nyt tekoäly voittaa ihmisen luovaa ongelmanratkaisua vaativissa tiedonkäsittelyhaasteissa. Asioiden internet, lohkoketjut ja robotit muodostavat mahdollisesti globaalin hajautetun verkoston, jossa biologiset organismit ja digitaaliset rakenteet toimivat saumattomasti yhdessä.

Mutta mitä varten?

Suomalaisista puhutaan usein insinöörikansana. Keksimme uutterasti ratkaisuja teknisiin ongelmiin mutta emme osaa oikein markkinoida itseämme. Näin jäämme jälkeen kilpailukykymarkkinoilla. Tämä puhetapa ylläpitää turhaa pelkoa, huolta ja näköalattomuutta: elämän syvin merkitys ohentuu kilpajuoksuksi, jossa on aina voittajia ja häviäjiä.

Tämä ei ole sitä sivistystä, jonka varaan Suomen elävämpi tarina on rakentunut. Sivistys tunnustaa menneisyyden arvon, katsoo avarasti ympärilleen ja näkee itsensä toisten kansojen ja kulttuurien peilissä. Se voi pysähtyä etsimään rauhassa syvempää tarkoitusta ja luopumaan nöyrästi sellaisesta, joka ei rakenna yhteistä hyvää.

Suomalainen on maailmankansalainen. Meillä on paljon annettavaa muille ja aina myös opittavaa. Voimmeko nähdä lyhyen hyödyntavoittelun toiselle puolen? Voimmeko uskoa, että meidän merkityksemme maailmassa on paljon syvempi kuin sinänsä arvokkaat huippusaavutukset? Iloitsenko siitä, että hyvin erilaiselta näyttävä ja aivan toisin käyttäytyvä lähimmäiseni voikin olla juuri se, joka tänään opettaa minulle jotain kaikkein olennaisinta?

Yksilön elämässä todellisen sivistyksen merkitys tulee usein esiin vasta elämän ehtoopuolella. Kun työ on tehty ja on aika luopua kaikesta, mikä minulle jää jäljelle todella tärkeänä? Kestävästi tulevaisuuteen katsova Suomi uskaltaa oppia vaikeistakin kysymyksistä.

Joskus on niin, että maailman mahtavien silmien ollessa muualla pienet ja hiljaiset joutuvat tekemään sankaritöitä. Siihen he tarvitsevat toinen toisiaan.
23.11.2017 00:51  Terhi Saarinen  
Oi, olen todella kyllästynyt noihin intiaanitarinoihin, joissa syötetään "oikeaa asennetta". Muistelen lukeneeni tuon saman tarinan kahdesta koirasta edesmenneen Diacorin työterveyshuollon digitaalisesta kvartaalisesta työhyvinvointikyselyn välittömästä palautteesta. Ärsytti tuolloin. Nyt yyteitten kautta uloslyötynä ammatillisena opettajana hymähdän Johtajan blogille.
Toisaalta entäpä jos aikamme tarvitsee raatelevaa sivistystä? En todellakaan yhteiskuntatieteilijänä ja paljon erilaisia elämiä nähneenä ja runsaasti kaunokirjallisuutta ja pohjoismaisia dekkareita lukeneena jaksa uskoa Olli-Pekka Heinosen puhtoisiin mietelmiin sivistyksestä.
Tämä aika kaipaa sivistystä, jolla on terävät hampaat, hampaat, joilla voi raadella hyväntahtoisten, mutta elämänsä pehmustetussa kuplassa eläneiden palkkatyökseen "hyvän asialla" olevien löysät, kliseiset tekstit.

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on viisi miinus yksi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.

Blogin kommentointi

Julkaisemme lyhyitä, enintään noin 300 sanan pituisia kommentteja, joiden sisältö liittyy blogikirjoituksen aiheeseen.

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Tarkistaminen ja julkaisu tapahtuu arkisin virka-aikana. Kommentit julkaistaan joko sellaisenaan tai jätetään julkaisematta, kommentteja ei muokata. Julkaisun jälkeen kommentit listautuvat blogikirjoituksen alle aikajärjestyksessä.

Julkaisemme asialliset kommentit, jotka eivät riko lakia eivätkä hyviä tapoja. Kommenteissa ei saa esimerkiksi:

  • esittää rasistisia tai asiattomia kommentteja
  • yllyttää väkivaltaan tai rikokseen
  • esittää laitonta tai loukkaavaa materiaalia
  • julkaista toisen yksityisyyttä koskevia tietoja
  • julkaista tekijänoikeuksin suojattua materiaalia
  • linkittää muualla verkossa aineistoon, joka ei tue keskustelun aihetta tai on muuten asiaton
  • markkinoida tai mainostaa
  • massapostittaa puheenvuoroja tai lausuntoja.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista. Sivuston ylläpidosta ja kommenttien tarkistuksesta vastaa Opetushallituksen viestintä .